Edinburgh pt. 1

Lähdimme pari viikkoa sitten ajelemaan Peterheadista Edinburghiin, matka kesti noin 3,5 tuntia. Jussista on kehkeytynyt kunnon vasemmanpuolisen liikenteenmestari. Itselläni on ajokokemusta vain noin 1 km, hotellilta Morrisonille ja takasin. Skarppia Linda!

Hotellimme oli aivan ihana, vanha herraskartano 1600-luvulta. Huoneemme oli valtava ja kaunis. Sisutettu punaisella, huoneen nimi oli Red room.

Lähdimme perjantaina pieneen meksikolaisravintolaan illalliselle. Jussin annos oli ihan ok, mun taas aika texmexiä. Pieni pettymys,  toki odotukset ovat korkeat kun Helsingistä löytyy loistava Patrona. 

Sieltä suuntasimme pubiin, ihan mahtava kokemus. Kävelimme hiljaisella kujalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulua paljon iloa ja riemua ja toki sehän kuului pubista. Oli kaiken ikäistä ja kokoista tyyppiä ja kattavat tarjonnat eri whiskejä ja oluita. Tämä oli ensikosketuksemme paikalliseen pubielämään ja kaikki odotukset täyttyivät.

Lauantaina kävimme Stockbridge kaupunginosassa. Siellä oli vähän sama fiilis kun Brooklynissa. Siis toki vain yhden kadun verran, Edinburgh on kooltaan kuin Helsinki. Aurinko paistoi, välillä tihkui, tapasimme ihanan labradorinoutajan, näimme kun pojat treenasivat rugbya ja kun perheet olivat puiston lammikolla ruokkimassa lintuja. Oli kiva fiilis.

Lauantaina oli myös Skotlanti-Etelä-Afrikka rugby-peli, joten kaupungilla oli paljon menoa ja meininkiä. Jussi katsoikin ensimmäistä kertaa kokonaisen rugby-pelin, kun minä panin menee kaikissa ihanissa putiikeissa, ja lempparihan sieltä löytyi. Kauniisti sisutettu ja romanttinen  Anthrophologie. Opiskelijan kukkaro oli ainut este shoppausmaniaan.

Illalla kävimme syömässä Larder ravintolassa. Paikallista ruokaa suosiva paikka. Itse nautin ankkaa ja Jussi fasaania. Suussa sulavaa ruokaa ja hyvää viiniä.

Sunnuntaina jatkui turistelu ja summa sumarum, Edinburgh on sympaattinen, raikas, yllätyksellinen ja onneksi pääsemme sinne uudestaan ensi viikolla!

Besitos.