keskiviikko 5. joulukuuta 2012

The only male blogger in the village

Linda on päivitellyt blogia sen verran mallikkaasti, että munkin on jo korkea aika naputella ensimmäiset rivini tänne. 

Mukavasti on elämä lähtenyt rullaamaan, päästiin tosiaan viimein muuttamaan perjantaina ja työtkin ovat maistuneet. Työpäivät ovat vähän pitempiä kuin Suomessa, mutta se ei pahemmin haittaa, sillä töissä on hyvä meininki ja tehtävät ovat mielenkiintoisia. Meitä on noin 30 tyyppiä työmaan toimistossa, ja vuoden alusta työmaalla pitäisi tallustaa yli 500 arjen sankaria päivittäin, eli kohtuullisesti kookkampaa pytinkiä ollaan rakentamassa kuin mitä Suomessa olen tottunut. Duuniporukkaan oli helppo päästä sisälle, riittää kun pelaa kössiä ja sulkista, tykkää oluesta ja viskistä, seuraa futista ja osaa kuittailla duunikavereille aina kun mahdollista.

Yli neljä kertaa Sturenkadun lukaalia isommassa kämpässä asuminen tuntuu oudolta, aina ei tarvitse olla menossa jonnekin kun asunnossa viihtyy, voi kokkailla ja kuurupiilossakin on muita piilopaikkoja kuin vaatekaappi. 

Pieni kommellus tosin sattui heti alkuun. Perjantaina vuokrafirmasta sanottiin, että kämpän omistaja tulee samana päivänä käymään ja antaa portin avaimen. Ovi sijaitsee sisäpihalla, ja ainoa käynti on portin kautta. Omistajaa ei kuulunut eikä hän vastannut puhelimeenkaan, mutta eipä se haitannut kun portti oli ollut koko ajan auki. Paitsi eipä ollut enää lauantai-iltana kun tulimme Aberdeenistä kauppakassien kanssa kotiin haaveillen jääkaapissa odottamassa olleen Ben Nevis -oluen välittömästä korkkaamisesta. No, lauantai-iltamme jatkui sitten rattoisasti Peterheadin poliisiasemalla, jossa avulias poliisisetä koitti selvittää omistajan numeroa. Sitä ei löytynyt, mutta palattuamme kadullemme portti olikin auennut ja kirmasimme välittömästi sisään ennen kuin se taas sulkeutuisi, ehkä jonkun ajastimen mukaan. 

Sunnuntaista tuli sitten kotipäivä, portti oli hetken aikaa auki, mutta suurimman osan ajasta kiinni, joten kävelylenkki ulkona ei enää kuulostanut niin houkuttelevalta, kun riski siitä että lenkki saattaisi sitten kestää koko yön oli lähes yhtä todennäköinen kuin Barcan liigamestaruus. Eipä se kuitenkaan haitannut, kun kotona lämmittivät patterit, vaimo ja Talisker.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti