keskiviikko 8. toukokuuta 2013

A wee bit of thoughts and feelings


Muutimme marraskuun 2012 alussa tänne ja jo kahden kuukauden päästä muutamme takaisin Helsinkiin. Kuin saimme tietää, että Jude lähtee ulkomaille töihin olimme alkuun lähdössä Chileen tai New Yorkiin. Ja sitten kun saimme tietää lopullisen sijaintimme, pienen kylän sateisessa Skotlannissa, olivat ensireaktiot vähän synkät. Olemme onneksi molemmat rohkeita ihmisiä ja nautimme seikkailuista, joten avoimin mielin ja sydämin lähdimme matkaan. Päivääkään emme ole katuneet tätä päätöstä.


On toki ollut päiviä jolloin tämä kylänperkele on ottanut pahastikin pattiin. Lähinnä syynä on se, ettei täällä ole mitään tekemistä. On keskusta jossa on paljon korttiliikkeitä, cash converters, Boots ja WH Smiths ja pari muuta krääsäliikettä. That’s it! Meren äärellä on toki mahtava lenkkeillä, mutta pikku hiljaa nekin lenkkipolut alkavat menettää hohtonsa. On kirjasto, joka on aina täynnä mellastavia lapsia ja haisevia vanhuksia. Niin ja onhan meillä salimme ja Morrison. Kovin synkältä kuulostaa, mutta niin se vaan on. Toki vieraamme ovat olleet positiivisesti yllättyneitä kylän antimista. Olihan tää alkuun ihan kiva, mutta nyt puoli vuotta myöhemmin alkaa fiilistely olla loppumaisillaan. Judea on pyydetty jatkaamaan työskentelyä jopa syyskuuhuun saakka, mutta tällä kertaa joudumme kauniisti kieltäytymään. Olemme oppineet ettemme koskaan halua asua Helsinkiä pienemmässä kaupungissa. Tykkäämme  vapaa-ajallamme käydä ulkona syömässä hyvää (!) ruokaa, ottaa käsikahvit Karhupuiston lippakiskasta ja mennä puistoon pelaamaan krokettia ystäviemme kanssa.


Se, että asumme pienessä kylässä on suurin syy miksi olemme kokeneet ja matkustaneet niin paljon. Juden kollegat jotka asuvat esim. Lontoossa eivät ole matkustelleet melkein lainkaan Lontoon ulkopuolelle. Automme on ollut pelastuksemme. Toki ilman Runklea, joka oli meidän toka auto. Nykyiselle Ford Fiestalle emme ole keksineet nimeä, sillä kun ei ole samalla lailla luonnetta. Lontoosta tuli mieleen, että ollessamme siellä sattui Jude nappaamaan kuvan kun panikoiden kaivan laukkuni pohjalta kännykkää, koska tiesin että ystävämme saavat vauvan millä hetkellä hyvänsä. Tämä hetki oli tunnetta ja onnea täynnä. Puss Emma, Lilly, Camilla & Ville!


Jottei tähän postaukseen jää mitään negatiivista fiilistä, on pakko sanoa että Skotlanti on kyllä todella kaunis maa ja suosittelen tänne matkustamista. Etäisyydet eivät ole kovin pitkiä, joten Suomesta voi vaikka lentää Edinburghiin, vuokrata auton ja körötellä menemään viikon ajan eri puolilla tätä kaunista saarta. Fakta on vaan se, että tämä kylä on liian pieni uteliaille ja seikkailunhaluisille ihmisille.

Ensi viikolla mun vanhemmat tulevat tänne, sitten Juden sisko ja hänen aviomiehensä ja viimeisinä vieraina saapuvat Juden vanhemmat. Jotenkin minusta tuntuu, että nämä vikat viikot menevät aika hurjaa vauhtia ja ei ole pitkä aika kun pääsemme rokkaamaan Ruissaloon ja tämän jälkeen ystäviemme  kanssa veneilemään Turun saaristoon. 

Olemme onnekkaita ihmisiä, koska meillä on ihanat perheet ja  loistavat ystävät! Nähään pian!

besitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti